Love your life

Oon täs vähän ajan sisällä tajunnu kuinka helvetin iloinen mä olen. Tää positiivisuuden määrä on ihan uskomatonta. Mul ei oo varaa angstata ku miettii niitä ihmisiä, keillä oikeesti menee/on mennyt huonommin kun mulla. 

Oon kelannu sitä, kuinka paljon mulla on ihmisiä mun ympärillä ketkä välittää ja on tukena jos tarvii. Mä en vaan sano sitä tarpeeks usein, että rakastan näitä ihmisiä. 

Mutta ykkönen on Nora, paras kaverini. En voi sanoilla kuvata sitä, kuinka paljon arvostan tota naista. Se on jaksanu mua kohta 11 vuotta ja jaksaa jaksamistaan. Se on ainoo ihminen ketä pystyn kattomaa moniakin viikkoja putkeen, ilman että rupee vituttaa. Ainoo ihminen kehen luottaa 100%, ihminen joka on auttanu mut monta kertaa ylös pohjalta, kun siellä oon ollut. 

Kiitos

-If a friendship lasts longer than 7 years, psychologists say it will last a lifetime.-

Hola!

Pyydän taas vaihteeksi anteeksi siitä, että en ole tänne kirjoitellut. Tässä on ollut kaikkea töistä koulutehtäviin asti, että en ole yksinkertaisesti kerennyt kirjoittamaan. Mutta kuulumisia.

Töissä mennyt hyvin, ensimmäinen näyttö hyväksytty, tehtävät pelkästään 2 tai 3. Oon tyytyväinen. En oo pitkää aikaa ollu näin tyytyväinen mun saavutuksiin. Jotenki mä vaan oon pystyny menee positiivisel linjal, eikä oo tullu masentuneit oloi mistää asiast, kaikki menee vaan niin upeesti, että parempaa ei vois toivoa.

Tää päivä meni siihen, että heräsin noin viiden aikaa porukoilta. Oon siel hengaillu nyt aika useesti. Jotenki äitin ja iskän seura saa niin iloseks. Huomaan kyl nyt kuinka paljon niitä oon oppinu kunnioittamaan. Rakastan mun vanhempia <3 

Äh, en tiiä mitä tänne pitäs kirjottaa, mut toivotaan, että saisin jotain inspiraatioo huomen ku lähen Nooran kans pitkäst aikaa kuvailee, nyt ku on luntaki. 

Mutta joo, peace and love.