tiistai 4. maaliskuuta 2014

At the hospital

Te ihmiset jotka tiedätte, miltä tuntuu kun on umpisuolentulehdus.Aivan helvetillinen kipu.
Todellakin, sunnuntai-maanantai välisenä yönä sain jonkun oudon kohtauksen ja en voinut nukkua sen jälkeen. Aamulla äidin herättyä se käski mun pomppia ylös alas, meinasin kuolla siihen kipuun ja sit äiti sanoo "nyt soitto lääkärille samantien." Sain ajan varattua kello 14:20 ja kun vanhempani lähtivät röihin niin Jevi ja ville tulivat mukaan. 


Näsin terveyskeskuksessa juosten joka suuntaan sain siirron Porvoon aluesairaalaan. Olin syömättä 35h. Jäin siis sairaalaan yöksi ja täällä vieläkin. Hetki sitten leikkaukseni päätty. Kiitos jeville, noralle ja rambolle, että toivat mun luo kivoja lehtiä, sudokuja ja sunmuuta :) ja kiitos kaikille ketkä ovat mua käyneet moikkaamassa!! :) Ohessa vielä kuvia tältä reissulta.










sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kunnioittaminen

Heippa taas pitkästä aikaan. En ookkaan taas hetkeen kirjotellut, mutta mulla aina tulee yhtäkkisiä kirjoitusfiiliksiä näin outoihin aikoihin, jonka takia mulla tuleekin näitä tekstejä aina sillointällöin. 
Mulla menee taas vaihteeksi tosi hyvin ja on tullu tehtyy kaikenlaista nyt tän hiihtolomanki aikana. 



15.2 vietettiin mun siskon Miran synttäreitä Stadissa. Käytiin Hulabaloossa ja mentiin Tivoliin, oli kyllä hieno reissu ja kiitän kaikkia paikalla olleita. En siitä sen enempään jaksa kirjoittaa, koska ei siellä kumminkaan mitään sen ihmeellisempää käynyt muutakuin että biletettiin rankasti ja pidettiin hauskaa!



Tossa 20.2 oltiin lähössä frendiporukalla mökille. "Kerrankin me tehään jotain muutakin kuin ollaan kamppulassa".. ajettiin puuta päin, mutta se ei menoa haitannut ja päästiin mökille asti kaikesta huolimatta ja oli hauskaa!

21.2 oli seurahovissa Glow Rockers - UV Massive pippalot ja jos musta sinne sivulle jotain kuvia tulee niin pistän niitä sitten tännekkin :)




Mutta tän tekstin aiheena oli nyt toisten ihmisten kunnioittaminen. En käsitä mihin tää maailma on menossa, mutta ystävänpäivänä käytiin ennen töitä äidin kans hesburgerissa syömässä. Meidän takana istui 4 noin 16-18vuotiasta tyttöä. Heidän luokseen tulee vanha mies, joka oli lähdössä pois ja antoi tytöille lehden ja sanoi "hyvää ystävänpäivää". Varmaan ajatellen, että tytöt haluaisi lukea lehteä. Mutta kiitokseksi mies sai ilkeät katseet ja tytöt heittivät lehden pois. Sen miehen ilme, kun tytöt näin tekivät, oli todella surullinen. 
Miksi tytöt eivät voineet vaikka sanoa edes takaisin hyvää ystävänpäivää tai osoittaa kiitosta edes jollain tavalla. 
Mulla kilahti päässä ja niin teki äidilläkin. Mun ois niin tehnyt mieli heittää suolakurkut, jotka olin mun hampparin välistä pois ottanut niin tyttöjen hiuksiin ja sanoa "hyvää ystävänpäivää". 
Miksi ihmisiä ei kunnioiteta? Vääränlainen pedagogiikka kyseessä vai ajatteliko nuo tytöt olevansa jotenkin kovia vittuilemalla. Mua niin säälitti se mies, jos en olisi vihapäissäni jäänyt ajattelemaan kostoa noille tytöille niin olisin voinut juosta miehen perään ja sanoa anteeksi tyttöjen puolesta. 

Lähdettiin sitten hesburgerista äidin kanssa hirveä viha päällä ja huomasin kuinka nämä tytöt katsoivat mua ja äitiä oikeen päästä varpaisiin ja sitten tulee mun supermamma, joka katsoi tyttö murhaavasti ja pudisti päätään. Ai että siinä sai kyllä nauraa. Ne ilmeet sen jälkeen.. :D 

Ketään ei pitäisi tuomita kulttuurin, värin, uskonnon tai minkään muunkaan takia. Kaikki ollaan tasa-arvoisia.
Opetus oli? Kunnioittakaa ja arvostakaa vanhuksia, ihmisiä, kaikkia. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Love your life

Oon täs vähän ajan sisällä tajunnu kuinka helvetin iloinen mä olen. Tää positiivisuuden määrä on ihan uskomatonta. Mul ei oo varaa angstata ku miettii niitä ihmisiä, keillä oikeesti menee/on mennyt huonommin kun mulla. 

Oon kelannu sitä, kuinka paljon mulla on ihmisiä mun ympärillä ketkä välittää ja on tukena jos tarvii. Mä en vaan sano sitä tarpeeks usein, että rakastan näitä ihmisiä. 

Mutta ykkönen on Nora, paras kaverini. En voi sanoilla kuvata sitä, kuinka paljon arvostan tota naista. Se on jaksanu mua kohta 11 vuotta ja jaksaa jaksamistaan. Se on ainoo ihminen ketä pystyn kattomaa moniakin viikkoja putkeen, ilman että rupee vituttaa. Ainoo ihminen kehen luottaa 100%, ihminen joka on auttanu mut monta kertaa ylös pohjalta, kun siellä oon ollut. 

Kiitos

-If a friendship lasts longer than 7 years, psychologists say it will last a lifetime.-